Page 8 - Perhonsidonnan SM2013

Ottiperhon valinnan
Ottiperhon valinnan

sietämätön vaikeus
sietämätön vaikeus

Anssi Eloranta

ama rituaali toistuu lohivesillä non matkimiseen. Jäljittelyperhoilla hojen tuloa Tenossa uitettiin tavalli-
kalastajasukupolvesta toiseen. onkin selvä tieteellinen perusta. Mutta simmin Hardyn klassikoita. Näillä-
SKäsi poimii ehdokkaan, ojentaa kun siirrytään lohiperhoihin ja Tenon kin saatiin. Joku kirjasi saantihetken
sen taivasta vasten, arvioiva katse seu- taikaan, valinta-asia mutkistuu varsin olosuhteet muistikirjaansa. Jos sattui
raa perässä. Viirusilmät suunnataan mystiseksi ja myyttiseksi. käymään niin hyvin, että samainen ot-
sitten virran vuolteeseen ja muljaute- tivehje antoi uudelleen samoissa olo-
taan takaisin ehdokkaaseen. Hylkäys Tenon perhosteluperinne on yl- suhteissa, luottamuskerroin tuplaan-
vie polvelle avattuun perhorasiaan lättävän lyhyt vaikkapa skottilaisiin tui. Jos sama toistui kolmannen kerran
uudelleen ja uusintakierrokselle. Vasta lohijokiin verrattuna. Lohiloordit ja kaverillakin, kyseessä oli suoranai-
kun kalastajan pääkopassa on syttynyt rantauttivat perhostelukäytännön jo- nen saamaperho.
rivi vihreitä lamppuja, valintakierros kilaaksoon kylläkin jo 1800-luvun lo-
pysähtyy ja kämmenellä pitäisi olla pulla, mutta muutoin Tenon vapaka- Tenon lohiperhoteoriat näyttävät
seuraavan heitto- tai soutukierroksen lastus kulki havas-, korkki-, metalli- ja nojanneen varsin suureen sattumaan,
armoitettu ottipeli. puupyytimien valtavirrassa sotiimme konkareiden henkilökohtaisiin
saakka. Sodanjälkeisen Tenon perho- kokemuksiin ja oikkuihin, taimenve-
Vaikka elämme korkeateknologian miehet olivat harvassa ja perhonsitojat siltä lainattuihin jäljittelyoppeihin ja
aikaa, emme ole kyenneet vielä rat- vieläkin harvemmassa. Ennen Hon- tietysti myös präntätyn tekstin voi-
kaisemaan ”satavarman” perhovalin- kavuoren, Keräsen, Tiitolan, Rönkän, maan. Tätä sekasoppaa ryydittivät ja
nan arvoitusta – onneksemme – kuten Vaalaman, Saariston ja Lukkarin per- täsmäsäätivät pyytäjän omat koke-
useimmat asiasta aatostavat. Ikäänty-
essäni olen toistuvasti alkanut ajatella
valtakunnanperhostelija Juhani Ahon
tavoin, että yhtä usein kuin päätel- KUVA: ANSSI ELORANTA
mämme pitävät paikkansa, yhtä usein
ne pettävät. Lohijoella ei ole pitkä mat-
ka edellisvuoden sankarista seuraavan
vuoden luuseriksi. Legendaarinen lo-
himies ja kirjailija V.H. Vainio tarrasi
vanhoilla päivillään pelkistettyyn peri-
aatteeseen, että ottipelin on vain muis-
tutettava jotain todellista virtaeläjää.
Kaikki muu oli hänen mukaansa us-
kon, vaiston ja sattuman varassa.

Itse en ole uskossani vielä vanno-
massa täydellisen sattuman nimeen.
Mutta en myöskään kalabiologitaus-
tastani huolimatta pysty ojentamaan
teille avainta autuuteen. Pikemminkin
kirjoituksessani pohdiskelen eräitä lo-
hiperhon valintaan vaikuttavia tekijöi-
tä. Niin kauan kun tarkastellaan vir-
rassa ruokailevia kaloja, valinta nojaa Kosken synnyttämät kuplat ja kuohut rikkovat lohen ”ikkunan” vedenpäälliseen maailmaan.
oikeutetusti saalistettavan mieliravin- Kolttaköngäs, Näätämöjoki.

8 Keski-Suomen Perhokalastajat ry 2013