Page 13 - Perhonsidonnan SM2013

ni oikeellisuudesta vain vahvistui, kun mitä esimerkillisin siipi, kyseiseen per- aikanaan myös maamme rajojen ul-
ensimmäisellä Tenon reissulla, ora- homalliin. Mielestäni Timon oli muu- kopuolella. Uskonkin tuohon ihastuk-
vannahkakaupoilla saamieni vanhojen tenkin perhossaan onnistunut tavoit- seen olleen syynä minutkin aikanaan
suomalaisten lohiperhojen kappale- tamaan sen, mikä suomalaisessa lohi- hurmannut, perhojemme muotokieli.
määrä vuosi vuodelta lisääntyi pöytä- perhossa on tärkeintä eli olla meidän Matalaksi sidottu, pikkuisen karsittu
laatikossani, tarkasti varjellussa van- olosuhteisamme toimiva kalastusper- pitkä siipi, sekä ohuehko pitkä run-
hassa sikarilaatikossa. ho. Ei mitään muuta. Yhden huomioni ko, ovat olleet varmasti ne tekijät, jot-
Vanhoista perhoista löytyy myös se haluan tässä yhteydessä nostaa esiin. ka aikoinaan nostivat perhomme esiin
rikkaus, minkä aiemmat sitojapolvet Se on perhojemme muotokieleenkin muiden joukosta. Täytyy kuitenkin
ovat meille perinnöksi jättäneet. Tuo aikanaan suuresti vaikuttanut rungon huomioida, että tuolloin osalla sitojis-
rikkaus piilee niissä lukemattomissa mitoitus. Kuten kaikki tiedämme on tamme oli käytettävissä silmiä hivele-
tulkkinoissa, jotka kehittyivät eri klas- lohiperhojamme kehuttu ja ylistetty vän kauniita Low Water sekä todella
sikkoperhoista ja myös heidän itsensä
synnyttämissä omissa perhomalleis-
saan. Kummeli on loistava esimerkki
tuollaisesta perhosta. Jokaisella sito-
jamestarilla on tietysti ollut siitä oma
näkemyksensä, jopa useita sellaisia.
Tämän lisäksi he ovat toteuttaneet ka-
lastajien lukuisia toiveita. Voi vain ku-
vitella mikä määrää eri versioita, tuos-
ta liki satavuotiaasta lohiperhostamme
on maailmalle lähtenyt. Eräs pohjoisen
lohensoutaja on todennut Kummelista
erittäin osuvasti, ”Kummeli toimii ai-
na, täytyy vain löytää oikean värinen”.
Siinä hivenen pohdittavaa.
Seuraan jonkun verran netissä kes-
kustelufoorumeita joissa, ainakin nuo-
rempi sitojapolvi, laittaa hyvinkin ak-
tiivisesti perhojaan näytille. Uskoisin
noiden perhojen olevan jonkinlainen
läpileikkaus tämän päivän sidontakult-
tuuristamme sekä siellä vallitsevasta Suomalaisen lohiperhon muotokieli on todella helppo toteuttaa vanhoihin koukkuihin. Kuvan
arvomaailmasta. On myös hämmen- Kummelivariaation olen bongannut legendaarisen Kojamo Joosepin perhoaskista.
tävää nähdä miten paljon todella tai-
tavia, suoranaisia virtuooseja tuosta
joukosta löytyy. Poikkeuksetta heidän
esille laittamansa perhot ovat kuiten-
kin ulkolaisia perhoklassikkoita. Val-
litsevasta arvomaailmasta kertoo var-
masti se, että kotimaisten perhomalli-
en osuus jää melko vaatimattomaksi.
Selkeästi on nähtävissä myös perhon-
sidontakilpailujen vaikutus perhoihin
mitä sidotaan, sekä niiden muotokie-
leen. Positiivisena asiana näen kuiten-
kin sen, että valtaosa sidotuista per-
hoista on sulkasiipisiä.
Suomalaisen lohiperhon siivestä on
pitkään käyty henkien taistelua ja var-
sinkin viime aikoina jopa tunteita pin-
taan nostattavasti. Itse tukeudun van-
hojen mestareiden sanomisiin ja teke-
misiin, niin siiven rakenteen kuin sen
muotokielenkin osalta. Sitä en tiedä,
onko jostain jotain otettu opiksi, mut- On todella harmillista että koukkuvalmistajat ovat luopuneet vanhoista perinteisistä koukkumal-
ta viime vuoden SM-kisoissa Kontion leista. Kaunis pitkävartinen koukku pukee myös uudempia perhomalleja. Kuvassa näkemykseni
Timon sitomassa Lato Karoliinassa oli Tero Ronkaisen Klemmasta.

Keski-Suomen Perhokalastajat ry 2013 13