Page 15 - Perhonsidonnan SM2013

vin rajallista. Apua olen löytänyt nap- pakotettua on kyllä ikävä. Siivissä olen Kajaanissa käydessäni minulla on
pikaupoista, joiden valikoimiin kuu- luopunut karvan käytöstä kokonaan, tapana ollut poiketa tervehtimässä
luvat silkkiset ns. nappilangat. Paljon joten ne rakentuvat kalkkunoiden, emeritusperhonsitoja Erkki Vaala-
käyttämieni villa- ja mohairlankojen kulta- ja amherstfasaanin, hanhien maa. Eräällä tuollaisella käyntiker-
osalta suosin liikkeitä, joiden valikoi- ja sorsien sulista ja peitinhöyhenistä. ralla, mukanani oli erään kalamiehen
miin kuuluvat myös ryijylangat. Nii- Kaiken kaikkiaan siipirakenteeni poh- minulle kulkeutunut perhojäämistö.
den laaja värimaailma kattaa yleensä jautuvat vanhojen mestareiden me- Osa perhoista oli kalamiehen itsen-
myös perinnevärit. Hylkeenkarvan netelmiin, joita en nyt tässä yhteydes- sä sitomia mutta joukossa oli paljon
käyttöni rajoittuu tilanteisiin, joissa sä rupea ruotimaan. Niistä ja paljosta tuon ajan nimimiesten mm. Keräsen,
koen myllyttämäni villalangan ryhdin muustakin kun on tulossa todella kat- Tiitolan, J.Lukkarin ja tietysti Vaala-
riittämättömäksi. Häkilämateriaaleina tava tietokirja Kanervan Pertin toi- man perhoja. Näiden lisäksi oli koko
käytän perinteisesti kukkoa ja kanaa. mesta ja jossa allekirjoittaneella on joukko tuontiperhoja Englannista ja
Mitä pehmeämpää kukkoa sen pa- suuri ilo ja kunnia olla mukana. Norjasta. Kävimme Erkin kanssa per-
rempi. Kanan häkilähöyheniä käytän Mitäkö minulle siellä Pirkanmaan hoja läpi ja toiveissani oli, että joukos-
yleensä pienemmissä perhoissa. Niis- Perhokalastajien, vapaamuotoisissa ta löytyisi joku kauan kadoksissa ollut
tä saa perhoon myös mainiot hunnut. sidontailloissa 70-luvun lopulla ope- vanha perhomalli. Saatuamme urakan
Lisäksi niiden hivenen likainen väri- tettiin ja mitäkö siellä opin? Ainakin päätökseen ja perhojen vielä lojuessa
maailma kiehtoo minua. Kurkkuhäki- kaksi hyvää neuvoa, joita edelleenkin pöydällä hujan hajan, katselimme nii-
löissä käytän edellä mainittujen lisäksi noudatan. Eli koukku kiinnitetään tä vielä tovin mitään puhumatta. Erk-
helmikanaa, kultafasaania joskus hai- perhopenkin leukoihin niin, että kou- ki katseli tarkkaan perhoja, sormiaan
karaakin, sekä metsästäviltä ystäviltäni kun kärki ei jää näkyviin. Ja runkoa pöytään rummuttaen, aina välillä si-
saamiani metsä- ja vesilintujen peitin- tehdessä täytyy muistaa jättää riittä- paisten jonkun perhon siipeä ja jatkoi
höyheniä. västi tilaa perhon päälle ja siihen jos- taas rummutusta jotain melodianpät-
Nykyisten tinselien kanssa kyllä kus tulevalle perhosolmulle. Se mitä kää hyräillen. ”Suomalainen Lohiper-
pärjään melko hyvin. Saisivat minun siinä välissä sitten tapahtuu, sen ovat ho on niin kaunis”, hän totesi.
puolestani vain tummua nopeammin. kertoneet minulle vanhat Suomalaiset
Ja totta puhuakseni, vanhaa Veniardin lohiperhot. ※

High Quality Fly Fishing

contact: pasivisakivi@gmail.com
PASI VISAKIVI PHOTOGRAPHY ©

Keski-Suomen Perhokalastajat ry 2013 15